Pimeä hormoni - melatoniini

Olisi mahtavaa, jos maailma pyörisi samassa unirytmissä kuin minä, tai edes oma perhe. Mieheni on aamuvirkku, illan torkku, eikä todellakaan innostu yöleffoista tai kukkumisista. Seurustelumme alkuaikoina hän yritti urhoollisesti valvoa kanssani, mutta vääjäämättä nukahti kesken kaiken. Yleensä juuri kun kerroin jotain upeaa ajatustani. Ja kun ravistelin tyypin hereille, hän nukahti kesken seuraavan hienon ajatuskukkaseni. Se kävi nuoren naisen itsetunnolle, minua unettavampaa tyyppiä ei kai ollutkaan. Lopulta luovutin, ja olen siitä lähtien viettänyt yöelämääni yksin. Luen, puuhailen, katselen telkkarista outoja yöohjelmia. Odotan, että alkaisi väsyttää edes vähän.

Esikoisellani on mieheni geenit, kaveri on vauvaiästä lähtien herännyt mielellään kuudelta, viimeistään seitsemältä. Aina hyvällä tuulella. Lauleskellen ja hyräillen. Viikonloppuisin muksu on saattanut leipaista pikkuleivät, paistaa letut, kattaa aamiaispöydän ja sytytellä kynttilät ennen kello kahdeksaa, ja lapset napottavat rivissä odottamassa, että äiti liittyy touhukkaaseen joukkoon. Näitä hetkiä varten meillä on keittiössä sohva. Kömmin paikalle, kuurona, sokkona ja mykkänä, ja hoipun kohti kofeiinikupillista. Käperryn huovan alle ja yritän ymmärtää, missä mennään. Joka paikkaan sattuu, silmien aukipitäminen sattuu, lasten iloinen hyräily vihloo korvia. Haluaisin olla mukana puuhaileva äiti, en pörröinen mörkö sohvannurkassa.

Joku aika sitten muistin, että neurologi puhui keväällä melatoniinista. Tuosta pimeähormonista, jota ihmiselimistö tuottaa itsekin, joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Sivuvaikutuksia ei juuri ole, koska kyseessä on aine, jota elimistössä on muutenkin. Aloin pohtia, että olisiko järkeä kokeilla. Concerta auttoi aluksi tosi hyvin nukkumisongelmiin, mutta harmi kyllä se vaikutus hälveni, kun elimistö tottui lääkkeeseen. Palasin kukkujaksi ja aamumöröksi.

Onko aamuisin pakko sattua joka paikkaan? Olisiko minusta hehkeäksi aamuäidiksi? Apteekista melatoniinia saa nykyään reseptivapaana, joten kokeilin muutaman viikon.




Tässäpä tulokset.

Melatoniinin kanssa:

A) Nukun rauhallisemmin ja syvempää unta, heräilen vähemmän
B) Nukahdan paljon nopeammin, mutta
C) Melatoniini ei auta menemään ajoissa nukkumaan, se pitää ymmärtää ihan itse ja
D) Melatoniinista ei ole mitään iloa, jos sen ottaa vasta puolenyön jälkeen

Ihan kelpo apukeino siis, jos muistaa ottaa sen napin tunti ennen suht fiksua nukkumaanmenoaikaa ja menee sinne nukkumaan, eikä jää tavan vuoksi heilumaan. Vähentää aamumörköisyyttä. Parantaa huomattavasti mahdollisuuksia bongata hyräilevä äiti aamukahdeksalta meidän perheessä. Aika näyttää, miten pitkäikäinen ilo tämä on, monissa teksteissä kun puhutaan kolmen kuukauden käyttökatosta. Varmuuden vuoksi päätin, etten käytä tätä ihan joka yö.

P.S. Googlaamalla yhdistelmää melatonin ja adhd löytyy niin paljon osumia, että on mistä valita.
P.P.S. Suomenkielinen Wikipedia väittää, että melatoniini lisää unen levottomuutta. En löydä mistään muualta tällaista tietoa. Omat kokemukset ovat päinvastaiset.

Lääkityskysymyksiä ja -vastauksia psykiatrilla

Lapset laitettu kouluun, koira pissatettu ja ensimmäinen Concerta nielaistu napaan. Järiseekö maa? Salamoiko taivas? Kohta se nähdään. Kerron huomenna, miltä ensimmäinen lääkityspäivä tuntui.

Eilen oli ensimmäinen lääkärikäyntini neuropsykiatrisella poliklinikalla. Kaikki vaikutti olevan selvää kuin pläkki: olen perusterve, ja testien mukaan edelleenkin päivänselvä adhd, joten metyylifenidaattilääkitys on ensisijainen hoitomuotoni.

Nyt kun viimeinkin lääkärin kohtasin, kysyin sen sata tyhmää ja varmaankin myös älykästä kysymystä lääkityksestä, kun kerran tyhmiä kysymyksiähän ei olekaan. Wink wink. Seuraa vapaamuotoinen tiivistelmä.

Kysymys: Menenkö psykoosiin ja löytääkö mies minut lipputangosta kotiin tullessaan, eli uskallanko aloittaa tämän lääkkeen syömisen yksin ja ilman valvontaa?

Vastaus: Lääke ei aiheuta psykoosia ihmisillä, joilla se ei ole jo tuloillaan. Tuossa iässä skitsofrenia olisi jo puhjennut, jos se olisi puhjetakseen, joten sinulla ei pitäisi olla mitään riskiä mennä psykoosiin. Metyylifenidaatti ei itsessään aiheuta mielen häiriöitä, mutta se saattaa korostaa jo olemassa olevia sellaisia, koska aivotoiminta vilkastuu. (Siksi siis täytin ne kaikki testipaperit: niillä suljettiin pois sellaiset mielen häiriöt, jotka mahdollisesti reagoisivat lääkitykseen.)

K: Onko lääke ihan oikeasti tehokas?

V: Psyykelääkkeissä on vain kaksi todella kiistattoman tehokasta lääkeryhmää: psykoosilääkkeet ja keskittymishäiriölääkkeet. Ne ovat tehossaan kaikkien muiden psyykelääkkeiden yläpuolella. Olet siis onnekas: sinulle on olemassa tepsivä lääkitys.

K: Miksi tätä lääkitystä kohtaan on niin suuret ennakkoluulot, jos tämä kerran on tehokas ja pieniriskinen? Onko tämä todella huumelääke?

V: Naurahdus. Ihan kaikkeen psykiatrian alalla on olemassa suuret ennakkoluulot. Tämä ei tee poikkeusta. Mutta metyylifenidaatti ei todellakaan huumaa ketään, Concerta imeytyy hitaasti ja tasaisesti eikä sillä ole minkäänlaisia huumaavia ominaisuuksia.

K: Jäänkö kiinni huumetesteissä?
V: Nykyisissä huumetesteissä metyylifenidaatti ei välttämättä enää sekoitu huumausaineiden kanssa. Se näkyy erikseen. Ja koska sinulla on resepti, niin ei pitäisi olla hätää. Neljällä prosentilla suomalaista on tarkkaavaisuushäiriö, et siis todellakaan ole yksin tämän kanssa.

K: Kukunko nyt öisin entistäkin enemmän?
V: Nukahtaminen saattaa joillakin vaikeutua lääkityksen alussa, mutta voi myös käydä niin, että lääkityksen avulla olet rauhallisempi ja nukahdat entistä helpommin. Jos lääke ei auta nukahtamiseen, niin voidaan harkita melatoniinin käyttöä rinnakkain metyylifenidaatin kanssa.

K: Entä lääkkeen aiheuttama verenpaineen nousu ja sydämentykytykset?

V: Lääke voi tosiaan nostaa joillakuilla verenpainetta niin, että se lopulta estää lääkkeen ottamisen. Siksi verenpainetta seurataan. Suunnilleen 90 % käyttäjistä sietää lääkkeen ihan hyvin, eikä verenpaine nouse mitenkään merkittävästi.

K: Kuinka paljon lääkettä tarvitsen, että se toimii? Painon mukaan?

V: Se on täysin yksilöllistä. Jotkut saavat hyödyn jo pienestäkin lääkemäärästä, toiset tarvitsevat enemmän. Toleranssikin saattaa joillakuilla kasvaa ajan myötä.

K: Pitääkö minun lopettaa jatkuva vahvan teen kittaaminen, kun käytän lääkettä?

V: Voisi olla viisasta, jos et halua sydämentykytyksiä. Toisaalta sinun ei myöskään enää pitäisi tarvita kofeiinin tuomaa piristystä.

K: Voinko pitää viikonloput vapaata lääkkeen otosta?

V: Voit. Lapsille sitä suositellaankin, kuten myös loma-aikoina.

Että tällaista ja paljon muutakin, enkä edes yritä väittää, etteikö osa kuulemastani olisi unohtunut saman tien ja toinen osa reissannut oikotietä toisesta korvasta ulos. Mutta aina jotain jää jäljelle aivosoluja sulostuttamaan, kun paljon kyselee.