Uusia ystäviä (Non-drug Treatments for Adhd)

Olen ollut sukelluksissa tähän mainioon kirjaan viime päivät. Se on ilmestynyt tänä keväänä ja pitää sisuksissaan uusimman tiedon, mitä tällä hetkellä on saatavilla.

Teoksen kirjoittajat ovat kokeneita psykiatreja, jotka ovat hoitaneet adhd-potilaita kolmisenkymmentä vuotta ja toimivat nyttemmin opettajina. Kirjan näkökulma on ennakkoluutoton, mutta ehdottomasti tutkimustietoon nojaava. Se pyrkii tarjoamaan vaihtoehtoja niille, joille stimulanttilääkitys ei jostain syystä sovi, mutta myös lisäapua lääkityksen rinnalle.

Brown ja Gerbarg kertovat suunnitelleensa kirjan sellaiseksi, että myös adhd jaksaisi sen lukea, ja se pitää kyllä paikkansa. Tekstiä on paloiteltu sopiviin jaksoihin, vältetty jargonia ja terävöitetty kuvilla ja taulukoilla, mutta sisältö ei kuitenkaan ole muuttunut lässytykseksi. Se ei myöskään ole mitenkään erityisen hippihenkinen, vaikka kannessa kukkien keskellä joogaava napero näyttääkin epäilyttävästi siltä.

Kirjassa käydään aluksi läpi perusfaktat adhd:sta: oirekuvaa, testejä. Siinä selitetään, mikä on adhd-aivojen ja normaalien aivojen ero, kuka sairastuu ja miksi, ja miten eri adhd-tyypit eroavat toisistaan. Ja että mitä siellä päässä tapahtuukaan. Käydään läpi ne lääkkeet ja hoitomuodot, joita tällä hetkellä yleisesti käytetään, sekä joitain uudempia vaihtoehtoja.

Sitten siirrytäänkin siihen, mikä on juuri tämän kirjan juttu. Tekijät ovat koonneet tutkimustietoa luonnonlääkkeiden käytöstä adhd-potilailla, ja ovat näitä myös laajasti käyttäneet omilla potilaillaan. Kirjassa käydään läpi koko joukko yrttejä ja nootropiineja, joista on ollut apua erityisesti adhd:n hoidossa ja joiden tehoa myös tutkimustulokset tukevat. Erityisen innostuneita he ovat kannessakin kuvatun ruusujuuren vaikutuksista.

Ruusujuuri on kylmien ilmastojen kasvi, jota on hörpitty lämmikkeeksi ja mielen piristeeksi ammoisista ajoista lähtien. Neuvostoliitossa sitä tutkittiin paljonkin, mutta tieto näistä tutkimuksista on tihkunut vasta 2000-luvulla tälle puolen ex-rautaesirippua. Ruusujuuri toimii stimulanttina, joka nostaa dopamiin, serotoniinin ja noradrenaliinin tasoa aivoissa. Sen lisäksi, yllättävästi, sillä on myös tyynnyttävä vaikutus. Aika houkuttelevaa, vai mitä?

Yrttien lisäksi käydään läpi kivennäisaineiden (erityisesti niiden puutteen) vaikutukset, rasvahapot, l-karnitiini, ruokavaliot ja vältettävävätkin jutut.

Viimeinen luku sisältää erilaisia mielenharjoitteita, joihin tutustun tänä iltana. Om! Lupaan palata siihen aiheeseen, kuten lupaan myös purkaa tarkemmin auki sitä, mitä kaikkea yrtti- ja hivenaineluvut sisältävätkään.

Kirja on minulle juuri tähän tilanteeseen valtavan rohkaiseva, ja luo uskoa siihen, että kaikki ei todellakaan ole sen varassa, että sopiiko metyylifenidaatti minulle vaiko ei. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Maailma on pullollaan vaihtoehtoja!