Pahaa kahvia, hyvää suklaata

Kahvinjuonnin kanssa kävi vähän nolosti. Ensinnäkin tuo kahvinkeittokone (en nyt muista miksi sitä kutsutaan) näyttää hankalalta, rumalta ja kaikin puolin vastenmieliseltä. En halua koskea siihen. Yhhyh! Onneksi reipas äitini tuli apuun ja toi minulle purkillisen pikakahvia. Ripottelin kokeeksi vähän kahvinmuruja teeni sekaan. Join kyllä syljeskelemättä koko kupposen, vaikkei se helppoa ollutkaan, mutta... jotenkin koko ajatus kahvinjuonnista alkoi äkkiä epäilyttämään vakavasti. Miten kukaan voi ilokseen juoda tuollaista?

Sitä paitsi: myös tummassa suklaassa on kofeiinia. Tiedän ihan tarkkaan kumpi maistuu paremmalta. 80% suklaata sisältävää tumman tummaa suklaata pitäisi silti napsia yli puoli levyä, että siitä saisi saman verran kofeiinia kuin kahvimukillisesta. Eikä niin tummaa suklaata tuosta vain napostella isoja määriä. Mutta silti, vähän, lääkkeeksi.

Cristine Cadenakin on samaa mieltä siitä, että se on hyvä idea.
http://voices.yahoo.com/chocolate-cure-adhd-51937.html
Suklaa sisältää kofeiinin lisäksi samaa fenyylietyyliamiinia kuin adhd-lääkkeetkin, vaikkei kuitenkaan lääkinnällisiä määriä. Cristine haaveilee silti, että jonakin päivänä adhd-potilaille voitaisiin valmistaa parantavaa suklaata. Ennakkotilaus lähtee täältä!

Koko kahvinjuontiepisodi on niin tätä itseään. Saat mahtiajatuksen, innostut, otat siitä tarkkaan selvää ja sitten, oikeastaan ennen kuin olet saanut mitään kunnolla aikaiseksi, hylkäät koko idean ja keksit jotain uutta ja parempaa. Mutta se oli hyvä ajatus. Kai? Meni jo.