Levottomat jalat

Kävin työvoimatoimistossa. Ajattelin, että joku neuvoisi, miten järjestyisi yrittäminen ja työnhaku rinnakkain. Tai jospa vaikka saisin jonkun ammatinvalintapsykologin neuvoja siitä, millainen työelämä minulle ruuhka-aivoineni parhaiten sopisi. Niitä huonoja vaihtoehtoja on jo tullut testattua. Ei sillä, että välttämättä ollenkaan kuuntelisin neuvoja, mutta saattaisin kehittää oman, poikkeavan kantani ja saada sitä kautta ahaa-elämyksen.

Kaikki tuo jäi edelleen salaisuudeksi, sillä istuin odottamassa palvelua puolitoista tuntia. Ja mitä pidempään odotin, sitä enemmän masennuin. Puolentoista tunnin hääräilevän odottamisen jälkeen aloin olla raivonkyynelissä ja katsoin parhaaksi lähteä kotiin tyyntymään. Ehkä joku toinen kerta.

Sitä paitsi levottomat jalat tekivät yllätyshyökkäyksen kimppuuni viime yönä. Kiduttava vaiva. Ei vaarallinen, mutta kiduttava. Hivuttavaa, hienovaraista, julmaa kiinalaista kidutusta. Olen potenut sitä ajoittain pikkumuksusta asti. Nukkumaan menon jälkeen, kun olet hetken ollut paikoillasi, alkaa jäytävä kipu jaloissa, etkä pääse siitä eroon kuin liikuttamalla jalkoja.

Heilutat jalkojasi, ja saat muutaman sekunnin hengähdystauon, jonka jälkeen kipu alkaa taas keräytyä. Ja heilutat jalkojasi, ja... Tässä puuhassa aika sitten kuluukin siihen asti, että olet niin väsynyt, ettei kipu enää pidä sinua hereillä. Aamupuoleen helposti. Sama heiluminen jatkuu unessakin, ja olet aamulla täyspökkelö ja unenpuutteesta sekaisin. Joskus ketjun voi keskeyttää lähtemällä öiselle kävelylle. Mutta kun kello kolmelta yöllä ei aina todellakaan haluta lähteä kävelylle ja sitten sitä tulee jäätyä mieluummin lämpimien vällyjen alle hytkymään. Ja hytkymisestä puheen ollen: myös seksi parantaa levottomat jalat ainakin siltä yöltä. Seksiä ja suklaata, niillä näitä vaivoja parannellaan.

Jalkojen äkkihyökkäys oli takaisku, koska olen ollut jo puoli vuotta täysin oireeton niiden suhteen. Minut pelasti pätevä neurologi, joka komensi minut verikokeisiin tutkituttamaan vereni ferritiinipitoisuuden. Ferritiiniverikokeella mitataan veren varastorauta, ja se kertoo hemppaa luotettavammin, oletko aneeminen vaiko et. Minä olin, vaikka hemoglobiini keikkuikin jotenkuten normaalipuolella. Vahva rautakuuri ja voilà: jo kuurin alkupuolella oireeni katosivat ja myös pysyivät poissa (tähän asti). Joten verikokeisiinhan sitä taas täytyy suunnata. Amerikassa muuten neurologeja kehotetaan nykyään harkitsemaan, jotta voisiko levottomat jalat -potilaalla olla myös keskittymishäiriö, sillä niin käsi kädessä nämä kaksi dopamiiniaineenvaihduntaan liittyvää ilmiötä kulkevat.

Uudet ystäväni Brown ja Gerbarg mainitsevat kirjassaan, että adhd-lasten ferritiinipitoisuuksia tutkittaessa 84% lapsista pitoisuudet olivat liian matalia, ja tämäkin omalta osaltaan lisää lasten oireilua. Ferritiini voi olla matala, vaikka hemoglobiini olisi normaalin rajoissa, ja sen puute jää usein huomaamatta. Ja ilmeisesti meillä add-tyypeillä on jostakin syystä taipumusta alhaisiin varastorautapitoisuuksiin. Joten ei varmaankaan olisi pöllömpi idea tutkituttaa omaa tai oman adhd/rls -lapsensa veren ferritiiniä.

Vinkkaus ferritiinitasosta:

Wikipedian mukaan naisen normaali ferritiinitaso on 15–200 mikrog/l), miehillä puolet korkeampi.  Vilkaisin, että joillain kotimaisilla labroilla alaraja on tuotakin matalampi. Alarajoilla oleva "normaali" ferritiini on todella matala! Levottomat jalat -potilaalla suositeltu alaraja on Duodecimin Terveyskirjaston mukaan 45 mikrog/l, ihanne on 70-90 mikrog/l. Vaikka sairaanhoitaja, jolta tuloksia soittelet, kertoisi arvojesi olevan kunnossa, niin kyselehän ihmeessä tarkemmin, että minkälaisia lukemia siellä mahtaakaan olla. Minullekin juuri tällä viikolla iloisesti kerrottiin, että kaikki kunnossa, kun lukuni oli laskenut 30 mikrogrammaan/l. No, ei ihan niin, vaan rautakuurillehan sitä taas aletaan, että saataisiin yörauha takaisin.